Tässä viime päivinä on ollut tapetilla monia asioita, mitkä ovat nykypäivinä kovin yleisiä. Monet eroavat ja erosta jää yh-isiä ja -äitejä. Lapsia yksi tai monta. Iästä riippumatta. Tulee uusia suhteita. Ammatillinen koulutus on suosiossa, kovin monet eivät jaksa tai tunne kykenevänsä akateemiseen tai ylempään korkeakoulututkintoon opiskella. Ulkonäköasiat ovat suurimpia. Niiden perusteella rankataan armotta. Minkä väriset hiukset on, paljonko lävistyksiä tai tatuointeja on. Ei välitetä siitä kuinka asialliselta näytetään niiden kanssa.

Kysymys kuuluukin: Tekeekö nämä asiat ihmisestä ala-arvoisempia kuin siitä akateemisesta koulutetusta, lapsettomasta, yli 30 - vuotiaasta henkilöstä, joka on enemmän urakeskeinen kuin perhekeskeinen?

Allekirjoittaneen kannanotto: Toisinaan on parempi, että vanhemmat eroaa. Parempi sekin vaihtoehto kuin tappelevat vanhemmat ja lasten suru vanhemmista. Koulutus on jokaisen oma asia. Toiset jaksavat lukea enemmän, toisia kiinnostaa enemmän. Jos olet onnellinen ammatissasi, voit sanoa onnistuneesi. Ulkonäkö on oma asia. Jos tiedät sen vaikuttavan työhösi, tuskin sitä kovin radikaalisti muutat. Yhä edelleen, niin kauan kuin olet onnellinen, ei sen pitäisi olla kenenkään muunkaan ongelma. Jokainen järjestää elämänsä omalla tavallaan niin kuin parhaaksi taitaa. Jokainen elää oman elämänsä. Se tuntuu monelta unohtuvan tänä päivänä.